Koskaan ei ole oikea hetki, elämänvaihe, tarpeeksi kokenut tai tarpeeksi kalustoa tai resursseja omien intohimojen toteuttamiseen. Oli kyse sitten videotuotannosta, valokuvauksesta, kirjoittamisesta tai vaikka uuden harrastuksen aloittamisesta, aina keksii syitä olla tarttumatta toimeen. Olen itsekin hyvin pitkään ollut tämän ajattelutavan uhri. Viimeisen 3-4 vuoden aikana olen kuitenkin vihdoin oppinut, että ei missään nimessä kannata viivytellä tekemään ryhtymisessä. Oikea aikaa, elämäntilannetta, taitotasoa tai resursseja ei tule koskaan olemaan. Vain tekemällä ja keräämällä kokemusta oppii ja pääsee eteenpäin, joten kannattaa aloittaa heti.
Mietitäänpä hieman yleisimpiä ”esteitä” joita itse itselleen keksii.
- Aika / elämäntilanne
”Mulla ei oo aikaa” on yleisin itsenikin käyttämä tekosyy ja defenssi olla tekemättä asioita ja tarttumasta toimeen toteutuksessa ja omien unelmien toteutuksessa. Hyvin harvoin kuitenkaan oikeasti on kyse siitä, että ei olisi aikaa hiljalleen rakentaa jotain omaa juttua. Kyseessä on enemmänkin priorisointi- ja organisointiongelma. Jotta ehtii tehdä merkityksellisiä asioita, täytyy eliminoida arjestaan turhaa joutokäyntiä ja priorisoida tiettyjä aikoja kalenteriin omien juttujen toteuttamiselle.
Esimerkiksi itselläni joka ikinen sunnuntai noin kello 18-21 on jatkossa pyhitetty blogin kirjoittamiseen ja nettisivujen kehitykseen. Mikäli en ”ohjelmoisi” näitä asioita viikkorutiiniksi, niin niitä ei tulisi ikinä tehtyä. Uskokaa pois: kokemusta on aluille pistetyistä projekteista jotka ovat kuihtuneet pois rutiinin puutteesta.
Toki tavoitteiden asettamisessa ja ajankäytössä pitää olla myös realistinen. 20-vuotiaalla työttömällä opiskelijalla on mahdollisesti enemmän aikaa allokoida omiin juttuihin, kuin 40-vuotiaalla perheellisellä työssäkäyvällä. Aseta viikottainen tavoite ja ajankäyttö REALISTISESTI omaan tilanteeseesi nähden, jotta pystyt tavoitteen joka viikko täyttämään. Jos asetat itsellesi epärealistisia tavoitteita, masennut kun et niihin lyhyelläkään tähtäimellä pääse, ja lopetat leikin kesken.
2. Taito tai koulutus
”Mutta kun oon vielä niin kokematon tässä” on hyvin yleinen, mutta erittäin huono tekosyy olla aloittamatta jonkin oman jutun luomista. Kun tutustuu tunnettuihin elokuvantekijöihin tai vaikkapa kirjailijoihin/käsikirjoittajiin, ymmärtää hyvin nopeasti, että hekin ovat aloittaneet jostain. Ensimmäiset tuotokset on räpelletty kotivideokameralla ilman minkäänlaista osaamista tai ymmärrystä alan hienouksista tai kymmenien tuhansien eurojen kuvauskalustoista. Jos haluat olla kirjailija, kirjoita. Jos haluat kuvata dokumenttielokuvia, ryhdy kuvaamaan lyhytelokuvia ja satunnaisia henkilökuvia.
Kamppailin itse tämän asian kanssa melko pitkään. Koin, että minun ei kannata mitään julkiseen levitykseen tehdä, koska en osaa tehdä tarpeeksi hienoa jälkeä ja minulle nauretaan ja tekeleitäni vähätellään. Toinen jarruttava tekijä oli liian korkeat tavoitteet sisällön suhteen. Ajattelin, että omassa elämässäni tai lähipiirissä ei olisi mitään niin mielenkiintoista, mistä voisi kuvata henkilökuvia tai dokkareita. Onnekseni päivätyöni heittivät eteeni mahdollisuuden kuvata henkilöhaastatteluja, joka sai minut heräämään siihen, että kaiken sisällön ei tarvitse olla jotain elämää suurempaa Sundance -tavaraa. Tärkeintä on, että aloitat jostain ja luot säännöllisesti. Tämä johtaa automaattisesti taitojesi ja itseluottamuksesi kehittymiseen, mikä myös tuo tullessaan mielenkiintoisia aiheita ja ideoita.
Monia (kuten itseänikin aiemmin) myös arveluttaa formaalin koulutuksen puute. Suomalaiseen ajattelutapaan on iskostettu se, että muodollinen pätevyys ja paperit pitää olla, jotta voi olla pätevä ja tosissaan. Täytyy istua x vuotta opiskelemassa virallisessa oppilaitoksessa, jotta voi kutsua itseään vaikka leikkaajaksi, graafiseksi suunnitelijaksi, käsikirjoittajaksi tai mitä ikinä. Se on ikäänkuin lupa olla tosissaan jonkun asian kanssa, ei vain harrastelija. Tämä on kuitenkin mielestäni vaarallinen ja täysin väärä ajattelutapa. Jokaisella alalla on formalisti koulutettujen ihmisten lisäksi myös täysin itseoppineita ihmisiä, oli kyse sitten leikkaamisesta, ohjaamisesta, käsikirjoituksesta, markkinoinnista tai vaikkapa graafisesta suunnittelusta. Työn jälki, taito ja tulos puhuu puolestaan, riippumatta siitä, mistä taidot on hankittu.
Oppimaan kannattaa siis aloittaa NYT. Siihen ei tarvita kenenkään lupaa tai suostumusta. Formaalia koulutusta voi hankkia myöhemminkin, jos sen katsoo tarpeelliseksi alkuun päästyään.
3. Kalusto / resurssit
”Mutta kun mulla ei oo kunnollista kameraa/tietokonetta/valoa/mikrofonia/[insert varuste]” on myös hyvin yleinen tekosyy olla tekemättä mitään. Välineet eivät tee tuotoksesta hyvää, vaan sisältö ja toteutus. Tekniikoita voi opetella täysin ilmaisilla välineillä ja kalustoa voi aina ostaa myöhemmin, sitten kun siihen on varaa. Täyspitkiä, palkittuja dokumenttielokuvia on tehty muutaman tuhannen euron kalustolla ja nollabudjetilla. Sisältö ratkaisee.
Videotuotannon saralla on paljon asioita, joissa kehittyminen vaatii sen, että niitä on toistanut useasti. Yritys ja erehdys. En väitä itse olevani minkään sortin ekspertti. Päinvastoin, olen itsekin vasta-alkaja ja oppiminen jatkuu varmasti elämäni loppuun asti. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että viimeisen 3 vuoden aikana olen jo oppinut paljon, nimenomaan tekemällä riippumatta välineistä. Ihan alussa opettelin leikkaamista ja jälkikäsittelyä kännykälläni kuvaamilla pätkillä, käyttäen ilmaista editointisoftaa. Teen sitä aina silloin tällöin itseasiassa vieläkin.
Kuvauskaluston hinta ei merkitse mitään, jos tekniikat ei ole hallussa ja yrityksen ja erehdyksen kautta tekijälle ei ole muotoutunut minkäänlaista omaa tyyliä. 10 000 euron kameralla saa aikaan paskaa jälkeä jos ei tiedä mitä tekee, mutta kännykkäkamerallakin saa aikaan todella hyviä sisältöjä, jos tietää mitä tekee ja on näkemystä. Tässäkin täytyy muistaa, että realismi tavoitteiden asettelussa on tärkeää. Kännykkäkameralla tuskin kuvaat täyspitkää dokumenttielokuvaa, mutta vaikka lyhyet henkilökuvat tai videoblogit ovat hyvinkin realistisia. Aloita sellaisesta aiheesta ja formaatista, jonka pystyt toteuttamaan nykyisellä taitotasolla, resursseilla ja kalustolla niin, että olet lopputulokseen tyytyväinen. Aloita siis tekemään tänään sillä välineistöllä mitä sinulla on saatavilla juuri nyt.
Kyllä se on just näin. Itekin aattelin joskus, että hyppään laskuvarjolla sit ku on eläkkeellä. Sit aloin miettimään, että noinkohan tulee 40 vuoden päästä tehtyä ja menin kurssille 4kk myöhemmin.