Mistä tämä blogi kertoo? – Tavoitteena dokumenttielokuva ennen 32 ikävuotta

Unelmani on tehdä täyspitkä dokumenttielokuva ennen kuin täytän 32 vuotta. Tämä tarkoittaa, että elokuvan tulisi olla valmis viimeistään noin 3 vuoden kuluttua, 2020 alussa.

Mistä moinen ylimalkainen, ajallisesti tarkasti rajattu mutta sisällöltään avoin tavoite?

Tieni videotuotannon ja dokumentaarisen elokuvanteon pariin on ollut melko kivikkoinen. Olen pienestä lapsesta pitäen rakastanut luovaa visuaalista tekemistä, dokumenttielokuvia, videoita, valokuvausta ja kaikkea siihen liittyvää. En ole kuitenkaan ennen 23 ikävuotta hakeutunut edes vähänkään näihin suuntautuvalle alalle opiskelemaan, töihin tai systemaattisesti yrittänyt niitä harrastaa.

Pitkään ajattelin niinkin naurettavasti, että luovaa työtä ei pysty mitenkään normaali ihminen yhdistämään elannon tekemiseen. Ja jos sitä ei päivätyöksi voi tehdä, niin miksi edes yrittää harrastuksena.

Pidemmän aikaa hakkasin päätäni seinään sähkötekniikan DI-opintojen kanssa, kunnes jonkin oli muututtava. Syvän itsetutkiskelun jälkeen ymmärsin, että minun on pakko lähteä suuntautumaan alalle, jossa pääsen edes jollain lailla ruokkimaan luovaa monsteria joka jo pienestä pitäen oli sisälläni asustanut. Olen kuitenkin sen verran riskejä välttävä kaveri, että alan oli oltava sellainen, josta varmahko elanto on tienattavissa. Liiketoiminta ja markkinointi vaikutti aihepiireiltä, jossa työvoimalle on paljon kysyntää, mutta jossa pääsee kuitenkin hyödyntämään tietyllä tapaa luovaa ja visuaalista puoltaan.

Minulla meni myös kauan älytä, että erityisesti video oli se formaatti, joka sopii oman ilmaisuuni ja luovuuteni parhaiten ja työrooleista varsinkin leikkaus se asia, jossa olen luontaisesti hyvä. Olen esimerkiksi lapsesta asti on/off kuvannut valokuvia, mutta harrastus on aina tyssähtänyt kiinnostuksen puutteesen jossain vaiheessa. Monien vuosien yrittämisen ja erheen kautta palaset kuitenkin loksahtivat paikalleen, kun kiinnostuin markkinointityön ja muutaman onnekkaan sattuman johdosta kehittämään osaamistani videoiden tuottamisessa.

Koin kliseisen valaistumisen ja heureka -hetken: kaikki aiemmat yritykseni harrastella visuaalisia ilmaisun muotoja olivat epäonnistuneet siksi, että formaatti oli ollut väärä. Vasta yhdistettyäni videon, leikkaustyön sekä rakkauteni henkilökuviin ja dokumenttielokuviin ymmärsin, että tämä on se juttu johon uppouduttuaan ajan taju häviää ja unohtaa muun muassa syödä ja juoda (tämä on monesti käynyt pitkää leikkausta tehdessä).

Markkinointityössä videotuotantoa pääsee ihan palkallisesti harjoittelemaan ja tekemään muun muassa henkilökuvia ja haastatteluja. Prosessi ei ole mielestäni hirveästi erilainen kuin dokumentaarista elokuvaa tehdessä, vaikka tarkoitusperät ehkä ovatkin erilaiset. Markkinointityö osaltaa myös tukee elokuvausta, sekä stimuloi luovuutta. Samalla tavoin elokuvaus tukee markkinointiosaamista. Täydellinen kombo!

Miksi asettaa itselleen tavoitteeksi täyspitkän dokumenttielokuvan tekeminen? Ja vieläpä aikaraja?

Kynnys päättää tehdä ensimmäinen lyhytdokumenttini oli valtaisa. Kun kuitenkin uskalsin lähteä  toteuttamaan ideaa ja sain kuin sainkin sen kunnialla päätöksen, oli kokemus uskomaton. Kukaan ei kuollut tai pahoittanut mieltään, kukaan ei pitänyt minua tai tuotostani tyhmänä ja naurettava, kukaan ei vähätellyt asiaa. Kaikki meni ihan hyvin. Dokkariakin kehuttiin kovasti, vaikka se ei ehkä ollut juuri sellainen kuin olin alunperin haaveillut.

Meni kauan älytä niinkin yksinkertainen asia, että jos ei aseta itselleen konkreettisia tavoitteita ja takarajoja, ei koskaan uskalla tarttua toimeen ja lähteä pala palalta toteuttamaan asioita, joista tuntuu aina olevan aikaa unelmoida, muttei muka koskaan aikaa, innostusta tai resursseja toteuttaa.

Vielä en ole aivan varma, mitkä välietapit matkalla täyspitkään dokumenttielokuvaan ovat. Idea ja käytännön suunnitelmat seuraavaan lyhytdokkariin ovat kuitenkin esimerkiksi jo olemassa. Toivottavasti löydän kesällä 2017 muka-niin-kiireisestä aikataulustani ajan sen toteuttamiselle. Jostain se on lähdettävä liikkeelle ja jatkettava. Voihan se olla, että 2020 mennessä saan aikaiseksi vain läjän lyhytdokkareita, sekalaista videotuotantoa ja ehkä hyvällä tuurilla puolipitkän dokumenttielokuvan. Yksi asia on kuitenkin varma: aion yrittää parhaani.

Miksi perustin tämän blogin ja verkkosivuston?

Tämä verkkomedia ja blogi on minulle monta asiaa. Se on hyvää harjoitusta kirjoittamisessa (asia jota on tullut tehtyä liian vähän). Se on projekti joka pitää minut tilivelvollisena unelmalleni ja tavoitteelleni täyspitkästä dokumenttielokuvasta. Se on myös minun tapani jakaa rehellisesti ja avoimesti oppeja ja kokemuksia tämän matkan varrelta muille, jotka ovat kenties samassa vaiheessa itseni kanssa, tai vasta ottamassa ensiaskeleita kohti intohimoaan videotuotanon ja dokumentaarin parissa.

Tällä sivustolla julkaistava blogi tulee keskittymään henkilökohtaisiin oppeihini ja pohdintoihini aihepiiriin liittyen. Tämän lisäksi koostan lyhyesti sisältöä muista lähteistä, joita olen itse käyttänyt ja tulen vastaisuudessakin käyttämään aihepiirin itseopiskelussa ja inspiroitumisessa. Lisäksi koostan myös leffasuosituksia hyvistä dokkareista ja minidokkareista, joiden kautta olen oppinut itse jotain, tai jotka ovat muuten vain mielenkiintoisia. Materiaalipankkiin kokoan linkkejä hyvistä sivustoista ja resursseista, joiden suurkuluttaja olen itse viimeiset 3 vuotta ollut.

Noin, nyt olen sen julkisesti sanonut. Enää ei voi perääntyä. Tervetuloa siis matkalle mukaan!

Laita somekanavat seurantaan ja mikäli mieleesi tulee aiheita, joista haluaisit lisää sisältöä tai blogausta, niin laita viestiä olli (ät) elokuvaaja.fi

Tietoa Olli Pirttilä 28 Articles
Videotuottaja, aloitteleva elokuvantekijä. Päivätöikseni työskentelen käyttäjäkokemussuunnittelun parissa ohjelmistoalalla. Tykkään dokumenttielokuvista, YouTubesta, crossfitistä ja koirista.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


Varmista että et ole robotti (spämminesto) *