Panasonic GH5 – ensivaikutelmia dokumentaarisessa videokuvauksessa

Pitkällisen harkinnan jälkeen hommasin itselleni vihdoin Panasonic GH5 -kameran. Jo pidemmän aikaa olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja korvaamaan ykköskameran virkaa ajavan Sony A7. Kamelin selän katkaisi tänä keväänä käynnistynyt ”Karjalan kovin dokkari” -projekti, jossa Sony A7 osoittautui epäluotettavaksi ollakseen ns. run & gun -tyyppisen dokkaristin ensisijainen työjuhta. Tässä tekstissä avaan hieman syitä jotka johtivat kameran vaihtoon ja kerron myös ensivaikutelmia Panasonic GH5 vahvuuksista dokkariprojektin kuvaamisessa.

Olen seurannut Panasonicin GH-sarjaa pidemmän aikaa ja olet itsekin aiemmin omistanut Panasonic Lumix GX7 -kameran. Päädyin kuitenkin muutama vuosi takaperin hommaamaan Panasonic GH4 sijaan ensimmäisen sukupolven Sony A7. Sonyssa viehätti mahdollisuus saada suhteellisen halvalla täyden kennon järkkärin kaikki edut. Panasonic vaikutti dokkaristin työkaluna paremmalta, mutta Panasonicin MFT-kenno ja hieman kalliimpi hinta ratkaisivat silloin kisan Sonyn eduksi. Myöhemmin olen kuitenkin tavallaan katunut tätä päätöstä. Vaikka täydellä kennolla on helppo saada nätti epäterävyysalue (se kaikkien hypettämä ”bokeh”), niin Sonya vaivaa ongelmat luotettavuudessa (kamera välillä ylikuumenee ja sulkee itsensä), huono akkukesto ja puutteellinen käytettävyys (sekavat valikot, fyysiset kontrollit huonot).

 

Miksi siirryin Sony A7:sta Panasonic GH5:seen?

 

Viimeinen niitti Sonyn arkkuun tuli, kun olin noin kuukausi sitten kuvaamassa Karjalan Kovin -projektiin liittyvää pätkää, ja kamera päätti ylikuumeta ja sulki itsensä kesken mielenkiintoisen keskustelun jota kuvasin tavallaan ”kärpäsenä katossa”. Tätä on tapahtunut ennenkin, mutta silloin siitä ei ole ollut välitöntä haittaa kuvaussession onnistumiselle. Aiemmissa projekteissani kuvatut kohtaukset ovat olleet yksinomaan joko kontrolloituja henkilöhaastiksia tai tilanteita joissa ei ole niin väliä, jos pieni pätkä jostain välistä jää kuvaamatta kameran kenkkuilun takia. Nyt kuitenkin dokkariprojektit ovat siirtyneet enemmän Cinéma vérité -tyyliin / havainnoivaan dokumentaariin. Tässä tyylissä siis seurataan tapahtumia kärpäsenä katossa, ilman että kameran läsnäololla vaikutetaan tapahtumiin. Suomeksi sanottuna siis tallennetaan tapahtumia sellaisina kuin ne tapahtuvat kameran edessä. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että kuvaaja voi luottaa siihen, että kun painaa tallennusnappia, niin kamera kuvaa ilman ongelmia niin kauan kunnes joko akku tai muistikortti loppuu kesken tai itse päättää keskeyttää kuvauksen.

Kuvatun materiaalin määrä suhteessa käytettävän materiaalin määrään on usein melko hervoton. Esimerkiksi tässä kertomassani tilanteessa kuvasin kärpäsenä katossa miltei kaksituntisen keskustelun neljän ihmisen välillä. Tästä kahdesta tunnista lopulliseen leikkaukseen tulee ehkä 5 minuuttia tavaraa: ongelmana on se, että kun lähdet kuvaamaan, et voi millään tietää mitkä 5 minuuttia tulee olemaan merkityksellisiä. Täten kuvaajan on voitava täysin luottaa siihen, että tuon 2 tunnin aikana kamera tallentaa kaiken kuvatun ilman mitään draamaa, ylikuumenemista tai äkittäistä sulkeutumista.

Onneksi omassa tapauksessani en ylikuumenemisen takia missannut mitään äärimmäisen tärkeää. Kuitenkin ajatus siitä, että meneillään olevan dokkariprojektin kuvauksissa jotain äärimmäisen mielenkiintoista jäisi kameran kenkkuilun takia tallentamatta, nopeutti päätöstäni siirtyä Panasonic GH5:seen, joka on monella tapaa äärimmäisen luotettava ja hyvä valinta dokkaristille.

 

Panasonic GH5 vahvuudet ja ensivaikutelmat?

 

Panasonic GH5 on erittäin pätevä videokamera monella tapaa. En avaa tässä tekstissä kameran teknisiä speksejä sen tarkemmin, ne ovat löydettävissä kyllä verkosta helposti. Käyn sen sijaan läpi pointteja, joiden takia itse hankin kameran dokumentaarityöhön, sekä kokemuksia näistä ominaisuuksista lyhyen tosielämän käyttökokemuksen pohjalta.

1.  Panasonic GH5 kuvaa luotettavasti niin kauan kunnes akku tai muistikortti on tyhjä

Erityisesti kärpäsenä katossa pyörivälle dokumentaristille on tärkeää, että hän voi luottaa siihen, että kamera ei lakkaa toimimasta juuri sillä hetkellä, kun tapahtuu jotain mielenkiintoista. Toki myös ihan perinteisessä haastattelussa on tärkeää, että voi luottaa siihen, että kamera ei yhtäkkiä ylikuumene ja sulje itseään juuri silloin kun haastateltava tokaisee vuosisadan päräyttävimmän sound biten.

Kamera pääsi heti saapumisen jälkeen tulikokeeseen: kuvasin miltei 3 tuntia putkeen kahden päähenkilön toimintaa erilaisissa olosuhteissa autossa ja ulkona, välillä haastatellen heitä, välillä seuraten heidän välistä keskusteluaan. Kuvauspäivä oli äärimmäisen aurinkoinen ja kuuma, mutta siltikään kamera ei ylikuumentunut ja se tallensi kaiken kuvatun ilman mitään kenkkuiluja. Vastaavassa tilanteessa Sony olisi ylikuumentunut ja sulkeutunut luultavasti useamman kerran, Murphyn lakeja noudattaen luultavasti juuri pahimmalla hetkellä.

2. Panasonic GH5:ssa on 2 kpl SD-muistikorttipaikkaa

Kaksi muistikorttipaikkaa antaa mahdollisuuden esimerkiksi kahdentaa tärkeän kuvaussession samalla kun kuvaa. Näinollen jos toinen muistikortti päättää yhtäkkiä korruptoitua, on sinulla valmiiksi varmuuskopio. Toisaalta myös kameran voi asettaa jatkamaan nauhoitusta saumattomasti toiselle kortille, kun toinen täyttyy. Näinollen ainakaan muistikortin vaihtamisen takia ei mielenkiintoinen tilanne jää kuvaamatta. Kortit voi myös asettaa niin, että toiselle kortille tallentuu kuvat ja toiselle videot.

3. Panasonic GH5:een on mahdollista hankkia lisäosa, jolla saa äänitettyä sisäisesti XLR-mikrofoneja.

Erityisesti haastatteluja kuvatessa tallennan äänen aina laadukkaalla haulikkomikrofonilla jossa on XLR-liitäntä. On iso plussa, jos laadukasta ääntä saa nauhalle suoraan kameraan, koska tällöin sitä ei tarvitse jälkeenpäin synkkailla videon kanssa. Mikäli kyseessä on äärimmäisen tärkeä haastis, niin tallennan toki äänen aina kumminkin 2 paikkaan, mutta mahdollisuus äänittää laadukasta audiota suoraan kameraan sisäisesti nopeuttaa jälkikäsittelyä, kun ei tarvitse välttämättä käyttää ulkoista äänentallenninta.

4. Panasonic GH5:ssa on suhteellisen hyvät esivahvistimet äänentallennusta varten.

Kameraan saa XLR-lisäosan ohella äänitettyä myös hyvää audiota normaalin 3,5 millin mikrofonisisääntulon kautta. Kaikissa moderneissa järkkäreissä tämä ei vieläkään ole itsestäänselvyys: joissain kameroissa esivahvistimet ovat niin laaduttomia ja heikkoja että mikrofonin tasoja joutuu nostamaan niin korkeaksi, että ääniraitaan tulee suhinaa.

Omissa dokkariprojekteissani käytän Röden VideoMicroa (3,5mm liitäntä) kaikissa muissa tilanteissa paitsi haastatteluissa, jotka mikitän XLR-mikrofoneilla. Jopa tälläisellä 50 euron mikrofonilla saa tarpeeksi laadukasta ääntä, kun kameran esivahvistin on hyvä ja olosuhteet suotuisat.

5. Panasonic GH5 on helppokäyttöinen.

Kamera istuu todella hyvin käteen. Kääntyvä kosketusnäyttö ja äänetön joystick mahdollistavat tarkennuksen ja kameran toimintojen helpon kontrolloinnin myös kuvauksen aikana, joka tekee pitkistä kuvaussessioista miellyttäviä. Ensimmäisen tosielämän käyttökokemuksen perusteella erityisesti äänetön joystick nousi ehdottomaksi suosikiksi: tarkennusalueen valinta on nopeaa ja äänetöntä, jolloin autofokusta pystyy käyttämään sen sijaan, että täytyisi täysin turvautua manuaaliseen fokukseen.

6. Panasonic GH5 akkukesto on hyvä.

Sonyn akkukesto on tavattoman surkea. Panasonic GH5 akkukesto sen sijaan on erittäin hyvä. Ensimmäisen kuvaussession perusteella yksi Panasonicin alkuperäinen akku kestää miltei 3 tuntia lähes jatkuvaa kuvausta. Sonyssa yksi akku kestää jatkuvaa kuvausta ehkä noin tunnin verran. Tällä ei lyhyissä haastiksissa tai satunnaisessa kuvaamisessa ole niin iso merkitys, mutta koko päivän kestävissä kuvauskeikoissa tällä on suuri merkitys; karjalan kovin -dokkarissa tullaan kesällä kuvaamaan noin viikon verran joka päivä 8-10 tuntia per päivä, ei toki taukoamatta koko aikaa, mutta kamera on aktiivisesti kädessä varmasti tuon koko ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsen GH5 varten 4 akkua, jotta koko päivän kuvauksissa ei varmasti lopu virta kesken. Vastaavaan projektiin tarvitsisin Sonylla 8-10 akkua + laturit näitä kaikkia varten. Tästä syntyy jo melkoinen ero mukana roudattavassa tavaran määrässä sekä akkuihin ja niiden latureihin investoitavassa rahassa.

 

Yhteenveto

Vaikka pääkamerani dokkariprojekteissa tästä eteenpäin tulee olemaan Panasonic GH5, en aio luopua Sony A7:stani. Ensimmäisen generaation Sony A7 on yhä halvin tapa saada laadukasta videota täysikennoisella kameralla. Erityisesti jos haluan kuvata B-rollia överipehmeällä bokehilla, onnistuu se helpommin Sony a7:lla kuin Panasonic GH5, siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi A7 on kooltaan naurettavan pieni. Aionkin säilyttää A7:n arsenaalissani valokuvaamista ja B-rollia varten. Se on kaikesta huolimatta oikein hyvä kamera.

Panasonic GH5:sta tulen kirjoittamaan blogissa sekä puhumaan enemmän jatkossa videoilla ja podcastissa, kun käyttökokemuksia kertyy Karjalan Kovin -dokkarin tiimoilta.

Tietoa Olli Pirttilä 28 Articles
Videotuottaja, aloitteleva elokuvantekijä. Päivätöikseni työskentelen käyttäjäkokemussuunnittelun parissa ohjelmistoalalla. Tykkään dokumenttielokuvista, YouTubesta, crossfitistä ja koirista.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*


Varmista että et ole robotti (spämminesto) *